Rikoksesta epäilty, tiedä oikeutesi
Suurin osa ihmisistä kulkee läpi elämänsä ilman, että heidän missään vaiheessa epäiltäisiin syyllistyneen rikokseen. Jokaisen olisi silti
hyvä olla, kaiken varalta, perillä tietyistä rikoksesta epäillyn oikeuksista. Tiedoilla
voi olla merkittävä vaikutus rikosprosessin etenemiseen, mikäli joskus satut
(aiheesta tai aiheetta) väärälle puolelle poliisin kuulustelupöytää. Tähän
artikkeliin on koottu viisi oleellisen tärkeää seikkaa, jotka rikoksesta
epäillyn on tärkeää pitää mielessä rikostutkinnan ja mahdollisen oikeuskäsittelyn
aikana.
1. Rikosoikeudellinen
laillisuusperiaate. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate on kirjattu
Suomen perustuslain 8 pykälään. Periaatteen mukaan henkilöä ei voida epäillä
tai syyttää rikoksesta sellaisen teon perusteella, joka ei ollut tekohetkellä laissa rangaistavaksi
säädetty. Syylliseksi tuomittua ei saa myöskään tuomita ankarampaan
rangaistukseen, kuin mitä rikoksesta oli tekohetkellä
säädetty. Oleellista ei siis ole se, mitä laki sanoo tuomion antamisen tai
esitutkinnan aloittamisen aikaan, vaan teon tulee olla rangaistavaksi säädetty
jo tapahtuma-aikaan. Laki kehittyy jatkuvasti, ja se, mikä on rangaistavaa
tänään, ei ollut sitä välttämättä vielä eilen. Lievemmän lain periaatteesta
puolestaan seuraa, että sama ei kuitenkaan päde toisin päin: jos teko on
tapahtuma-aikaan säädetty rangaistavaksi, mutta rangaistavuus on ennen
tuomitsemisajankohtaa poistettu laista, ei henkilöä voida tuomita kyseisestä
teosta. Samoin jos rikoksesta on teon jälkeen säädetty lievempi rangaistus kuin
tekohetkellä voimassa olevassa laissa, teosta tulee tuomita uuden, lievemmän
asteikon mukaan. Periaate ei ole kuitenkaan täysin poikkeukseton.
2.
Itsekriminointisuoja. Itsekriminointisuoja on yksi rikosprosessioikeuden
keskeisimmistä periaatteista. Sen mukaisesti kukaan ei ole velvollinen
myötävaikuttamaan oman syyllisyytensä selvittämiseen. Rikoksesta epäilty
henkilö ei ole velvollinen kertomaan kuulusteluissa tai oikeussalissa käsiteltävästä
asiasta mitään, eikä hänellä ole myöskään velvollisuutta vastata hänelle esitettyihin
kysymyksiin. Jos henkilö puolestaan päättää lausua asiassa jotain, hänellä ei ole
totuudessapysymisvelvollisuutta. Epäilty voi siis halutessaan jopa valehdella
asiasta kertoessaan. Itsekriminointisuojaan voi vedota myös valikoivasti,
kertomalla jostain aiheesta ja hiljenemällä toisesta. Epäiltyä tai syytettyä ei
voida myöskään rankaista valehtelusta tai hiljenemisestä, joskin valheesta
kiinnijääminen voi heikentää puolustuksen uskottavuutta. On myös kyseenalaista,
hyötyykö syytön epäilty itsekriminointisuojaan vetoamisesta. Yleensähän hänen
intresseihinsä kuuluu totuuden selvittäminen asiassa. Itsekriminointisuojaankin
liittyy tiettyjä poikkeuksia. Se väistyy esimerkiksi tilanteissa, joissa
rikosta koskevien tietojen antaminen on välttämätöntä henkeen tai terveyteen
kohdistuvan vaaran torjumiseksi.
3. Oikeus
puolustautua asianmukaisesti. Rikoksesta epäillyllä, ja luonnollisesti myös
syytetyllä, on oikeus asianmukaiseen puolustukseen. Tämän varmistamiseksi on
mm. Euroopan ihmisoikeussopimuksessa lueteltu joukko ns. syytetyn
vähimmäisoikeuksia, joiden perimmäisenä tarkoituksena on varmistaa
oikeudenmukaisen oikeusprosessin toteutuminen. Epäilty voi ensinnäkin päättää,
haluaako hän puolustautua esitettyjä syytöksiä vastaan itse vai avustajaa
käyttäen. Jotta avustajan käyttö olisi myös tosiasiallisesti mahdollista, on
henkilöllä oltava oikeus maksuttomaan oikeusapuun, jos hänen omat varansa eivät
riitä avustajan palkkaamiseen. Erityistapauksissa (mm. törkeitä rikoksia
koskevissa asioissa) on mahdollista saada maksutonta oikeusapua tietyin ehdoin
taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Henkilöllä tulee olla myös riittävä
aika ja edellytykset puolustuksensa valmistelemiseen.
Asianmukaiseen puolustukseen kuuluu myös mahdollisuus
syyttömyyden puolesta puhuvan todistelun esittämiseen. Rikoksesta syytetyllä
tulee olla mahdollisuus kuulustella ja kuulusteluttaa todistajia samalla
tavalla kuin vastapuolellakin. Sama koskee muutakin todistelua, esimerkiksi
kirjallisia todisteita. Tuomari voi kylläkin kieltää syytettyä esittämästä
näyttöä, joka on esimerkiksi tarpeetonta tai on asian ratkaisemisen kannalta
tarpeeton. Sama koskee kuitenkin myös syyttäjän tai asianomistajan esittämää
näyttöä. Esittämiskiellot tulee pystyä perustelemaan osapuolille.
4. Asian käsittely
ymmärrettävästi. Jotta epäilty voisi puolustautua tehokkaasti, hänen on
luonnollisesti saatava ymmärrettävällä tavalla tieto häntä kohtaan esitettyjen
syytösten sisällöstä. Lisäksi hänelle on ilmoitettava ne perusteet, joiden
nojalla häntä epäillään rikoksesta. Tiedot on annettava syytetylle henkilökohtaisesti
tai muuten todisteellisella tavalla. Teonkuvausten on oltava niin tarkkoja ja
täsmällisiä, että niiden pohjalta on mahdollista päätellä, minkälainen toiminta
on aiheuttanut rikosepäilyn. Pelkkä ajan, paikan ja rikosnimikkeen
ilmoittaminen ei riitä, vaan haasteessa on lisäksi kuvailtava, millä tavalla
henkilö on lakia rikkonut. Syytekuvauksen lisäksi myös epäiltyä vastaan kerätty
todistusaineisto on annettava tälle tiedoksi.
Tiedot on annettava sellaisella kielellä, jota henkilö
ymmärtää. Tämä onkin luonnollista: tiedoista ei olisi juurikaan hyötyä, jos
epäilty ei ymmärrä niiden sisältöä. Suomessa epäillyn Suomen kansalaisen
kohdalla vaatimus ei yleensä aiheuttane ongelmia. Esimerkiksi ulkomaanmatkalla
ongelmiin jouduttaessa tilanne voi kuitenkin olla toinen. Oikeus koskee niin asian käsittelyä
esitutkinnassa kuin oikeudessakin. Rikosasiassa epäillyllä henkilöllä on
esimerkiksi oikeus saada käyttöönsä tulkki maksutta oikeuden käsittelyä varten.
5. Pakkokeinot. Rikoksesta
epäilty on velvollinen alistumaan tiettyjen, laissa säädettyihin pakkokeinojen
käyttöön. Seuraavassa käyn läpi kolmen epäillyn oikeuksiin vakavimmin puuttuvan
pakkokeinon (kiinni ottaminen, pidättäminen ja vangitseminen) käytön edellytykset.
Kiinni ottaminen:
Poliisi saa ottaa kiinni rikoksen selvittämistä varten verekseltään tai pakenemasta tavatun rikoksen epäillyn. Lisäksi
poliisi voi ottaa kiinni rikoksesta epäillyn, jos hänet on määrätty
pidätettäväksi tai vangittavaksi. Muu henkilö kuin poliisi saa ottaa epäillyn
kiinni, jos rikoksesta saattaa seurata
vankeutta tai rikos on lievä pahoinpitely, näpistys, lievä kavallus, lievä
luvaton käyttö, lievä moottorikulkuneuvon käyttövarkaus, lievä vahingonteko tai
lievä petos. Kiinni otetulle on viipymättä ilmoitettava kiinnioton syy.
Kiinniottoa ei saa jatkaa yli 12 tuntia ilman pidättämisen edellytyksiä.
Pidättäminen:
Rikoksesta todennäköisin syin epäilty
henkilö voidaan pidättää, jos se ei ole kohtuutonta asian laadun tai henkilöön
liittyvän olosuhteen vuoksi. Pidättämisen syy tulee ilmoittaa epäillylle
välittömästi, ja hänet on päästettävä vapaaksi heti, kun pidättämisen
edellytyksiä ei enää ole. Viimeistään vapauttamisen
on tapahduttava kolmantena päivänä kiinniottamispäivästä ennen kello
kahtatoista, ellei epäiltyä esitetä vangittavaksi. Lisäksi edellytetään, että
a) epäillyn rikoksen minimirangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta, b)
epäillyn henkilöllisyys ei ole tiedossa eikä hän suostu sitä kertomaan, tai c)
hänellä ei ole vakinaista asuntoa Suomessa ja on todennäköistä, että hän tulisi
poistumaan maasta pakoilutarkoituksessa. Jos rikoksesta säädetty
minimirangaistus on vähintään vuosi vankeutta, voidaan henkilö pidättää, jos on
syytä epäillä hänen pakoilevan viranomaisia, vaikeuttavan asian selvittämistä
tai jatkavan rikollista toimintaansa. Ilman todennäköisiä syitä henkilö voidaan
pidättää, jos muut em. edellytykset täyttyvät, ja pidättäminen on odotettavissa
olevan lisäselvityksen vuoksi erittäin
tärkeää. Alle 15-vuotiasta henkilöä ei voida missään tapauksessa pidättää.
Vangitseminen:
Tuomioistuin voi määrätä todennäköisin
syin epäillyn henkilön vangittavaksi samoilla edellytyksillä, kuin henkilö
voidaan määrätä pidätettäväksi. Ilman todennäköisiä syitä epäilty voidaan
määrätä vangittavaksi vain, jos em. syyt ovat muuten olemassa, ja vangitseminen
on lisäksi erityisen tärkeää odotettavissa olevan lisäselvityksen vuoksi.
Lisäselvityksen valmistumisesta on ilmoitettava viipymättä tuomioistuimelle,
jonka on päätettävä vangitsemisen jatkamisesta viipymättä ja viimeistään viikon
kuluttua vangitsemispäätöksestä. Kysymys todennäköisin syin epäillyn
vangitsemisen jatkamisesta on käsiteltävä vangitun pyynnöstä neljän päivän
sisällä pyynnön esittämisestä. Asiaa voidaan käsitellä kuitenkin aikaisintaan,
kun on kulunut kaksi viikkoa edellisestä käsittelystä. Vapaaksi päästetty
henkilö voidaan vangita saman rikoksen vuoksi vain sellaisen seikan johdosta,
joka on tullut tietoon aikaisemman vangitsemispäätöksen jälkeen. Ketään ei saa
pitää vangittuna, jos se olisi kohtuutonta. Alle 15-vuotiaana tehdystä
rikoksesta epäiltyä ei saa vangita. Lisäksi Suomeen luovutettavaksi pyydettävän
epäillyn vangitsemiselle on asetettu hieman tavallisesta poikkeavia edellytyksiä.
Lopuksi. Tässä
kirjoituksessa on esitelty epäillyn oikeuksia hyvin yleisellä tasolla. Laki on
tässäkin asiassa täynnä poikkeuksia, joilla saattaa olla vaikutusta epäillyn
asemaan ja oikeuksiin. Tästä syystä on aina suositeltavaa pyytää asianajaja
paikalle heti saatuasi tiedon rikosepäilystä. Oman etusi kannalta on yleensä
suositeltavaa vaieta kuulusteluissa siihen asti, että avustajasi saapuu
paikalle. Tämä koskee niin aiheesta kuin aiheettakin epäiltyjä henkilöitä.
Eemeli Saros
Lupalakimies, OTM
Lähteet:
Esityöt
HE 222/2010 – Hallituksen esitys
Eduskunnalle esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistamiseksi
Kirjallisuus
Lappi-Seppälä, Tapio – Yleisiä
kysymyksiä, teoksessa: Lappi-Seppälä ym.
– Rikosoikeus
Ervo, Laura – Oikeudenmukainen
oikeudenkäynti
Launila, Mika –
Itsekriminointisuoja esitutkinnassa - rikoksesta epäillyn oikeudesta olla
myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen
Kommentit
Lähetä kommentti