Rikoksesta epäilty, tiedä oikeutesi

Suurin osa ihmisistä kulkee läpi elämänsä ilman, että heidän missään vaiheessa epäiltäisiin syyllistyneen rikokseen. Jokaisen olisi silti hyvä olla, kaiken varalta, perillä tietyistä rikoksesta epäillyn oikeuksista. Tiedoilla voi olla merkittävä vaikutus rikosprosessin etenemiseen, mikäli joskus satut (aiheesta tai aiheetta) väärälle puolelle poliisin kuulustelupöytää. Tähän artikkeliin on koottu viisi oleellisen tärkeää seikkaa, jotka rikoksesta epäillyn on tärkeää pitää mielessä rikostutkinnan ja mahdollisen oikeuskäsittelyn aikana.

1. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate on kirjattu Suomen perustuslain 8 pykälään. Periaatteen mukaan henkilöä ei voida epäillä tai syyttää rikoksesta sellaisen teon perusteella, joka ei ollut tekohetkellä laissa rangaistavaksi säädetty. Syylliseksi tuomittua ei saa myöskään tuomita ankarampaan rangaistukseen, kuin mitä rikoksesta oli tekohetkellä säädetty. Oleellista ei siis ole se, mitä laki sanoo tuomion antamisen tai esitutkinnan aloittamisen aikaan, vaan teon tulee olla rangaistavaksi säädetty jo tapahtuma-aikaan. Laki kehittyy jatkuvasti, ja se, mikä on rangaistavaa tänään, ei ollut sitä välttämättä vielä eilen. Lievemmän lain periaatteesta puolestaan seuraa, että sama ei kuitenkaan päde toisin päin: jos teko on tapahtuma-aikaan säädetty rangaistavaksi, mutta rangaistavuus on ennen tuomitsemisajankohtaa poistettu laista, ei henkilöä voida tuomita kyseisestä teosta. Samoin jos rikoksesta on teon jälkeen säädetty lievempi rangaistus kuin tekohetkellä voimassa olevassa laissa, teosta tulee tuomita uuden, lievemmän asteikon mukaan. Periaate ei ole kuitenkaan täysin poikkeukseton.


2. Itsekriminointisuoja. Itsekriminointisuoja on yksi rikosprosessioikeuden keskeisimmistä periaatteista. Sen mukaisesti kukaan ei ole velvollinen myötävaikuttamaan oman syyllisyytensä selvittämiseen. Rikoksesta epäilty henkilö ei ole velvollinen kertomaan kuulusteluissa tai oikeussalissa käsiteltävästä asiasta mitään, eikä hänellä ole myöskään velvollisuutta vastata hänelle esitettyihin kysymyksiin. Jos henkilö puolestaan päättää lausua asiassa jotain, hänellä ei ole totuudessapysymisvelvollisuutta. Epäilty voi siis halutessaan jopa valehdella asiasta kertoessaan. Itsekriminointisuojaan voi vedota myös valikoivasti, kertomalla jostain aiheesta ja hiljenemällä toisesta. Epäiltyä tai syytettyä ei voida myöskään rankaista valehtelusta tai hiljenemisestä, joskin valheesta kiinnijääminen voi heikentää puolustuksen uskottavuutta. On myös kyseenalaista, hyötyykö syytön epäilty itsekriminointisuojaan vetoamisesta. Yleensähän hänen intresseihinsä kuuluu totuuden selvittäminen asiassa. Itsekriminointisuojaankin liittyy tiettyjä poikkeuksia. Se väistyy esimerkiksi tilanteissa, joissa rikosta koskevien tietojen antaminen on välttämätöntä henkeen tai terveyteen kohdistuvan vaaran torjumiseksi.

3. Oikeus puolustautua asianmukaisesti. Rikoksesta epäillyllä, ja luonnollisesti myös syytetyllä, on oikeus asianmukaiseen puolustukseen. Tämän varmistamiseksi on mm. Euroopan ihmisoikeussopimuksessa lueteltu joukko ns. syytetyn vähimmäisoikeuksia, joiden perimmäisenä tarkoituksena on varmistaa oikeudenmukaisen oikeusprosessin toteutuminen. Epäilty voi ensinnäkin päättää, haluaako hän puolustautua esitettyjä syytöksiä vastaan itse vai avustajaa käyttäen. Jotta avustajan käyttö olisi myös tosiasiallisesti mahdollista, on henkilöllä oltava oikeus maksuttomaan oikeusapuun, jos hänen omat varansa eivät riitä avustajan palkkaamiseen. Erityistapauksissa (mm. törkeitä rikoksia koskevissa asioissa) on mahdollista saada maksutonta oikeusapua tietyin ehdoin taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Henkilöllä tulee olla myös riittävä aika ja edellytykset puolustuksensa valmistelemiseen.
Asianmukaiseen puolustukseen kuuluu myös mahdollisuus syyttömyyden puolesta puhuvan todistelun esittämiseen. Rikoksesta syytetyllä tulee olla mahdollisuus kuulustella ja kuulusteluttaa todistajia samalla tavalla kuin vastapuolellakin. Sama koskee muutakin todistelua, esimerkiksi kirjallisia todisteita. Tuomari voi kylläkin kieltää syytettyä esittämästä näyttöä, joka on esimerkiksi tarpeetonta tai on asian ratkaisemisen kannalta tarpeeton. Sama koskee kuitenkin myös syyttäjän tai asianomistajan esittämää näyttöä. Esittämiskiellot tulee pystyä perustelemaan osapuolille.


4. Asian käsittely ymmärrettävästi. Jotta epäilty voisi puolustautua tehokkaasti, hänen on luonnollisesti saatava ymmärrettävällä tavalla tieto häntä kohtaan esitettyjen syytösten sisällöstä. Lisäksi hänelle on ilmoitettava ne perusteet, joiden nojalla häntä epäillään rikoksesta. Tiedot on annettava syytetylle henkilökohtaisesti tai muuten todisteellisella tavalla. Teonkuvausten on oltava niin tarkkoja ja täsmällisiä, että niiden pohjalta on mahdollista päätellä, minkälainen toiminta on aiheuttanut rikosepäilyn. Pelkkä ajan, paikan ja rikosnimikkeen ilmoittaminen ei riitä, vaan haasteessa on lisäksi kuvailtava, millä tavalla henkilö on lakia rikkonut. Syytekuvauksen lisäksi myös epäiltyä vastaan kerätty todistusaineisto on annettava tälle tiedoksi.
Tiedot on annettava sellaisella kielellä, jota henkilö ymmärtää. Tämä onkin luonnollista: tiedoista ei olisi juurikaan hyötyä, jos epäilty ei ymmärrä niiden sisältöä. Suomessa epäillyn Suomen kansalaisen kohdalla vaatimus ei yleensä aiheuttane ongelmia. Esimerkiksi ulkomaanmatkalla ongelmiin jouduttaessa tilanne voi kuitenkin olla toinen.  Oikeus koskee niin asian käsittelyä esitutkinnassa kuin oikeudessakin. Rikosasiassa epäillyllä henkilöllä on esimerkiksi oikeus saada käyttöönsä tulkki maksutta oikeuden käsittelyä varten.

5. Pakkokeinot. Rikoksesta epäilty on velvollinen alistumaan tiettyjen, laissa säädettyihin pakkokeinojen käyttöön. Seuraavassa käyn läpi kolmen epäillyn oikeuksiin vakavimmin puuttuvan pakkokeinon (kiinni ottaminen, pidättäminen ja vangitseminen) käytön edellytykset.

Kiinni ottaminen: Poliisi saa ottaa kiinni rikoksen selvittämistä varten verekseltään tai pakenemasta tavatun rikoksen epäillyn. Lisäksi poliisi voi ottaa kiinni rikoksesta epäillyn, jos hänet on määrätty pidätettäväksi tai vangittavaksi. Muu henkilö kuin poliisi saa ottaa epäillyn kiinni, jos rikoksesta saattaa seurata vankeutta tai rikos on lievä pahoinpitely, näpistys, lievä kavallus, lievä luvaton käyttö, lievä moottorikulkuneuvon käyttövarkaus, lievä vahingonteko tai lievä petos. Kiinni otetulle on viipymättä ilmoitettava kiinnioton syy. Kiinniottoa ei saa jatkaa yli 12 tuntia ilman pidättämisen edellytyksiä.

Pidättäminen: Rikoksesta todennäköisin syin epäilty henkilö voidaan pidättää, jos se ei ole kohtuutonta asian laadun tai henkilöön liittyvän olosuhteen vuoksi. Pidättämisen syy tulee ilmoittaa epäillylle välittömästi, ja hänet on päästettävä vapaaksi heti, kun pidättämisen edellytyksiä ei enää ole.  Viimeistään vapauttamisen on tapahduttava kolmantena päivänä kiinniottamispäivästä ennen kello kahtatoista, ellei epäiltyä esitetä vangittavaksi. Lisäksi edellytetään, että a) epäillyn rikoksen minimirangaistus on vähintään kaksi vuotta vankeutta, b) epäillyn henkilöllisyys ei ole tiedossa eikä hän suostu sitä kertomaan, tai c) hänellä ei ole vakinaista asuntoa Suomessa ja on todennäköistä, että hän tulisi poistumaan maasta pakoilutarkoituksessa. Jos rikoksesta säädetty minimirangaistus on vähintään vuosi vankeutta, voidaan henkilö pidättää, jos on syytä epäillä hänen pakoilevan viranomaisia, vaikeuttavan asian selvittämistä tai jatkavan rikollista toimintaansa. Ilman todennäköisiä syitä henkilö voidaan pidättää, jos muut em. edellytykset täyttyvät, ja pidättäminen on odotettavissa olevan lisäselvityksen vuoksi erittäin tärkeää. Alle 15-vuotiasta henkilöä ei voida missään tapauksessa pidättää.

Vangitseminen: Tuomioistuin voi määrätä todennäköisin syin epäillyn henkilön vangittavaksi samoilla edellytyksillä, kuin henkilö voidaan määrätä pidätettäväksi. Ilman todennäköisiä syitä epäilty voidaan määrätä vangittavaksi vain, jos em. syyt ovat muuten olemassa, ja vangitseminen on lisäksi erityisen tärkeää odotettavissa olevan lisäselvityksen vuoksi. Lisäselvityksen valmistumisesta on ilmoitettava viipymättä tuomioistuimelle, jonka on päätettävä vangitsemisen jatkamisesta viipymättä ja viimeistään viikon kuluttua vangitsemispäätöksestä. Kysymys todennäköisin syin epäillyn vangitsemisen jatkamisesta on käsiteltävä vangitun pyynnöstä neljän päivän sisällä pyynnön esittämisestä. Asiaa voidaan käsitellä kuitenkin aikaisintaan, kun on kulunut kaksi viikkoa edellisestä käsittelystä. Vapaaksi päästetty henkilö voidaan vangita saman rikoksen vuoksi vain sellaisen seikan johdosta, joka on tullut tietoon aikaisemman vangitsemispäätöksen jälkeen. Ketään ei saa pitää vangittuna, jos se olisi kohtuutonta. Alle 15-vuotiaana tehdystä rikoksesta epäiltyä ei saa vangita. Lisäksi Suomeen luovutettavaksi pyydettävän epäillyn vangitsemiselle on asetettu hieman tavallisesta poikkeavia edellytyksiä.

Lopuksi. Tässä kirjoituksessa on esitelty epäillyn oikeuksia hyvin yleisellä tasolla. Laki on tässäkin asiassa täynnä poikkeuksia, joilla saattaa olla vaikutusta epäillyn asemaan ja oikeuksiin. Tästä syystä on aina suositeltavaa pyytää asianajaja paikalle heti saatuasi tiedon rikosepäilystä. Oman etusi kannalta on yleensä suositeltavaa vaieta kuulusteluissa siihen asti, että avustajasi saapuu paikalle. Tämä koskee niin aiheesta kuin aiheettakin epäiltyjä henkilöitä.

Eemeli Saros
Lupalakimies, OTM

Lähteet:
Esityöt
HE 222/2010 – Hallituksen esitys Eduskunnalle esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistamiseksi

Kirjallisuus
Lappi-Seppälä, Tapio – Yleisiä kysymyksiä, teoksessa: Lappi-Seppälä ym. – Rikosoikeus
Ervo, Laura – Oikeudenmukainen oikeudenkäynti
Launila, Mika – Itsekriminointisuoja esitutkinnassa - rikoksesta epäillyn oikeudesta olla myötävaikuttamatta oman syyllisyytensä selvittämiseen


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit